Ihmeellinen oli myöskin hänen uskonsa meren kansaan. Hän väitti että mantereen asukkailla oli jotain opittavaa siitä. Oli kuin hän olisi suorastaan ravistanut heidät hereille. Hän sanoi sen niin pontevasti, että se vaikutti kuin velvoitukselta.
* * * * *
Ei koskaan onni ollut seurannut Hesekieliä niin uskollisesti kuin tänä kesänä. Hän oli saanut apajan, josta puhuttiin kaikissa nuottakunnissa. Ja ennen pitkää oli hänen silliosansa Bergenissä, odotellen hintojen kohoamista.
Ei ollut kulunutkaan monta päivää, kun tuli sähkösanoma että hinnat olivat kohonneet ja kalat myyty.
Hesekielin osuus teki monta tuhatta kruunua.
Kun tuo viesti saapui, oli hän jo matkustanut pois. Hän ei ollut voinut tyytyä tuohon vähäiseen kotikalastukseen.
Hän oli matkustanut Islantiin ja pestautunut suureen merikalastuslaivaan.
Hän palasi sieltä vasta elokuun lopulla. Sanottiin että hänellä oli taskut täynnä kultaa.
Itse ei hän puhunut siitä sanaakaan. Mutta heti aamulla hän meni isänsä puheille.
Hän sanoi että nyt hänen täytyi lähteä jälleen kaupunkiin. Hän halusi tulla ylioppilaaksi.