Ja hän ei voinut antaa anteeksi, että Svein oli unohtanut, kuinka ihastunut oli alkuaan ollut häneen.
Hän muisti säälimättömän hyvin useita pikkuseikkoja, joista Svein ei tahtonut kuulla puhuttavan. Hänellä oli erityinen taito kiusata häntä sellaisella.
Hän voi saada vastustamattoman halun tehdä hänelle hiukan pahaa, tuottaaksensa hänelle tuskaa. Hän katui sitä kyllä sitten, mutta teki kumminkin toiste samaten.
Hän ei voinut käydä rauhassa istumaan, tullaksensa vanhaksi ja kiltiksi kuten Svein. Mitä enemmän Svein tyyntyi ja alkoi harrastaa mukavuutta, sen huomattavammin kävi hänen vaimonsa kehitys vastakkaiseen suuntaan.
Mieluummin sai Svein lyödä häntä, kuin olla tuollainen. Tämähän ei ollut siedettävissä. Hän tahtoi voittaa hänet jälleen, sellaisena kuin hän oli muinoin.
Svein ei huomannut sitä.
Irmild alkoi pukeutua kauniimmin kuin ennen, lämpimiin väreihin. Ne pukivat häntä. Hän oli käynyt täyteläisemmäksi, oli miellyttävämmän näköinen kuin koskaan ennen. Sitäkään ei Svein huomannut. Nuo lämpöiset, surumieliset silmät, äänen kaihoisa kajahdus miellytti kaikkia ihmisiä, miehiä ja naisia. Svein yksin ei niitä tarkannut.
Silloin koetti Irmild tehdä hänet mustasukkaiseksi. Sekään ei onnistunut.
Silloin muuttuivat heidän välinsä.
Irmildin pienet pistokset kävivät nyt säännöllisiksi.