Alhaalla sillalla seisoi nuori Hesekiel, joka oli palannut jälleen kotiin.
Hän seisoi siellä näyttäen niin voitonriemuiselta.
Irmild voi nähdä selvästi hänen nuoret kasvonsa, hänen syvälliset, säihkyvät silmänsä ja pehmeät, vaaleat viikset…
Ja kuinka rintava ja harteikas hän oli… ja niin solakka ja jäntevä!
Nyt asteli hän siellä, ylväänä kuin kuningas…
Irmildin hengitys kävi vaivaloiseksi. Miksi ei tuo nuori mies katsonut häneen? Niin, niin, elämä oli raskasta!
Nyt tuo mies ryhtyi työhön.
Kuinka hän käveli sillitynnöri niskassaan kevyesti kuin karkelossa…
Irmild seurasi jokaista hänen liikettänsä.
Siellä tuli muutamia rotevakasvuisia miehiä. He suorittivat saman työn jykevin ottein ja voimanponnistuksin. Hesekielille näytti kaikki olevan huvia vain.