Kerran sai hän sitten Janinen luona kuulla, että hän oli saanut paikan Herön kaupassa ja että Elin muori oli ollut iloinen saadessaan hänet palvelukseensa.
Nythän tuomarinkin piti pian palata kotiin Pikku-Gunnin kanssa.
Irmild päätti panna toimeen kutsut ennen heidän tuloansa.
Hän aikoi sopia asiasta Elin rouvan kanssa.
Mutta kun hän muutaman päivän perästä tuli Herön kartanoon, sai hän kuulla että tuomari ja Pikku-Gunn olivat matkustaneet etelään ja aikoivat palata kotiin vasta seuraavana kesänä.
Hän riemuitsi sydämessänsä. Kotimatkalla pistäytyi hän Janinen luo.
Hesekieliä ei näkynyt. Irmild viivähti siellä hetkisen, mutta turhaan.
Janine oli mielipahoissaan ja kertoi että Hesekiel oli jälleen matkustanut pois, jättäen uuden, oivan paikkansa. Varmaankaan ei hän mielestänsä ollut vieläkään tarpeeksi oppinut. Hän oli matkustanut Hampuriin, samaan opistoon missä Pikku-Gunn oli käynyt. Ennen lähtöään oli hän saanut tietää että Pikku-Gunn oli kihloissa ja menisi pian naimisiin.
Janine ei voinut käsittää, mitä hyötyä hänellä olisi siitä, jos nyt tulisikin yhtä oppineeksi kuin tuo tanskalainen herra.
Kun Irmild sinä iltana palasi kotiin, tuntui hänestä ettei laupias
Jumala mitenkään voisi vaatia häneltä, että hän eläisi kauemmin.
* * * * *