Muistihan moni Herön suuressa työläisjoukossa entisajoilta pienen, kiivaan pojan, joka jo silloin oli heissä ehdottomasti herättänyt jonkinmoista kunnioitusta ja ihailua. Kun hän nyt käyskenteli heidän keskuudessaan käskijänä, omistivat he hänelle aivan empimättä ja mitä runsaimmissa määrin sekä kunnioituksensa että ihailunsa.
Hän vihasi kaikesta sydämestään heidän pahoja tapojansa, hän oli kuin puhdistava tuuli työläisjoukon huonommille aineksille. Hän voi käyttää kovia sanoja ja keinoja, mutta hän tuki ja auttoi, missä sitä tarvittiin. Köyhä, rehellinen kalastaja rakasti häntä enemmän kuin ketään.
Hesekiel riemuitsi siitä että oli jälleen kotona. Hän kaipasi ruumiillista työtä; tuntui niin ihanan vapauttavalta saada käyttää kouriansa. Se oli hyvä keino mietiskelyä vastaan, johon hänellä nyt kerta kaikkiaan oli taipumusta vajota. Tuomaria ja Gunnia odotettiin kotiin minä päivänä tahansa. Mutta eräänä aamuna kertoi Elin rouva, että Pariisin matka oli lykkäytynyt muutaman viikon eteenpäin.
Hesekiel oli ollut aluksi oikein tyytyväinen siihen, ettei Gunn ollut kotona hänen tullessaan. Sitten oli hän kumminkin hetki hetkeltä iloinnut hänen paluustaan. Mutta nyt tuntui hänestä taas hyvältä, että se siirtyi tuonnemmaksi. Oli kuin taakka olisi pudonnut hänen sydämeltään.
Mutta sitten hänen täytyi nauraa itsellensä. Eikö ollut yhdentekevää, missä hän oli?… Nythän hän viettäisi häitä tuon tanskalaisen kanssa ja muuttaisi täältä pois. Mutta kuinka se kävisi päinsä, sitä ei Hesekiel voinut käsittää. Ja kaikki Herön kartanossa sanoivat juuri samaa. Vanhat kalastajat eivät ottaneet sitä uskoaksensa.
— Siitä ei tule valmista, oli Aron sanonut. Ja hänen kehuttiin tietävän enemmän kuin muut ihmiset.
Hesekiel ihmetteli itseänsä, kun hän aina vain ajatteli tuota yhtä ja samaa eikä voinut vapautua siitä koskaan.
Mutta Gunnia oli hänen kiittäminen siitä että oli tullut lähteneeksi maailmalle ja saanut hiukan oppia — — —
Ja nyt tuo viimeinen Hampurin matka — se oli johtunut vain mielettömästä turhamaisuudesta.
Sillä kun Gunn nyt tulisi tänne kreiveinensä, tahtoi hän ettei hänen tarvitsisi hävetä leikkitoverinsa takia. Hän tahtoi tulla sivistyneeksi ja oppineeksi, hän tahtoi pitää päänsä yhtä pystyssä kuin tuo ryöväri…