Kuin kukkanen oli tuo nuorukainen, kuin kallisarvoinen viini.
* * * * *
Kerran sai Hesekiel kuulla minkä mitäkin Irmild Myrlandista. Mutta Janinen varoitus tuli liian myöhään. Nyt tiesi Hesekiel omasta kokemuksesta, että hän oli lumoavan ihana.
Hänet oli houkuteltu maahan, missä hän käyskenteli perikadon partaalla, katsellen tulisesti tuikkivia tähtiä. Hänen järkensä oli pimitetty, hänen tahtonsa tarmo tylsyi.
Sinä päivänä oli Herössä pantu toimeen juhla työväelle.
Hesekielin saapuessa seisoi Irmild odottamassa. Hän tahtoi tanssia polkkaa hänen kanssaan. Hesekiel arasteli ja pani vastaan, mutta hänen täytyi myöntyä.
Heidän ympärilleen kokoontui väkeä. Ei kukaan olisi uskonut että Irmild rouva voisi tanssia sillä tavoin; ei yksikään nuorista vetänyt hänelle vertoja.
Ja sinä iltana pidettiin hauskaa. Nuoriso souteli koko lahden ympäri, aina nimismiehen asunnolle saakka. Vesilinnutkin tulivat kaukaa kiitäen ja lentelivät sinne tänne kuin olisivat olleet päästä pyörällä.
Kaikilla kukkuloilla paloi näet kokkoja. Niin punaisina eivät liekit olleet koskaan ennen leiskahdelleet. Ja illan hohde oli kuin hopeaa!
Oli täysikuun aika. Meri lepäsi tyynenä…