— Kuinka uskallat vaeltaa täällä — etkö tiedä että täysikuu sytyttää sydämen salaisen liekin… silloin valmistetaan täällä taikajuomaa…
Hän nauroi hiljaa. — Näen, että olet janoissasi! Annan sinulle tultani juoda, annan sinulle taikajuomaani!
Hän veti hänen päänsä puoleensa ja suuteli häntä.
— Kuuletko, kuinka tuolla rasahtelee, kuuletko kultakielten sointua! Tänä yönä viettävät kaikki keijukaiset täällä häitä, — ja me myöskin, eikö niin?
Hän suuteli jälleen nuorukaista.
Hesekiel ei voinut vastata. Hänet valtasi huumaava voimattomuuden tunne. Hänen sydämensä alkoi sykkiä raskaasti.
— Rukoilen Jumalaa, kuiskasi Irmild kiihkeästi, — että hän aukaisee silmäsi näkemään, kuinka sinua rakastan! —
Hän painautui nuorukaiseen ja vaipui kokoon, niin että hänen täytyi tukea häntä.
— Olet silmissäni niin suuri, mumisi hän nauraen. — Kuinka taivaallisen ihana sinä olet! Katsos, sinun tähtesi olen kulkenut nuoruudenkuumeessa. Nyt tahdon olla luonasi! — — —
Hän veti nuorukaisen viereensä penkille ja laski kätensä hänen kaulaansa.