Hän tahtoi valita tiensä mielensä mukaan.
Janine muori käännähti hänen puoleensa.
— Kuinka ovat nyt asiat, Pikku-isä? kysyi hän.
Vastaamatta käännähti Hesekiel lähteäkseen pois. Hän ei voinut katsoa
Janine muoria silmiin.
Hän paiskasi oven kiinni jälkeensä ja läksi.
Janine säpsähti. Hiljaa hymyillen hän katsoi hänen jälkeensä.
Tuollaisina kesäöinä ei nuorille uni liioin maittanut! —
* * * * *
Hesekiel harhaili teitä pitkin ja joutui niin hakaan, missä hänellä ja Pikku-Gunnilla oli kerran ollut leikkitupansa. Siellä ei hän voinut viipyä. Hänestä tuntuivat puut lausuvan hänelle kysymyksiä, joihin hän ei voinut vastata.
Hän meni virran rannalle. Ilma sen yläpuolella oli täynnä hienoa utua.
Se hohti taivaankaaren väreissä.