Ja siellä oli Irmild! Hän seisoi kaataen viiniä karahviin. Hän kulki järjestellen kaikki valmiiksi.

Hän oli pukeutunut uudelleen. Kuinka vaalealta ja kevyeltä hän vaikutti noiden tummien värien keskellä! Hesekielin katse seurasi häntä: hän tarkkasi noita kauneita olkapäitä, pientä päätä, jota pitkä, hieno, hohtavan valkoinen kaula kannatti… Ja nyt se ojentautui kuin katsomaan, tuliko hän jo — — —

Hän oli avannut veräjän puoleksi — mutta nopeasti hän sulki sen jälleen ja juoksi mäkeä ylös, tieltä metsään ja edestakaisin, kuin takaa-ajettuna. Häntä vaivasi kahtalainen tunne.

Hänen turhamaisuuttaan tyydytti tuo että rouva Irmild, joka niin viehätti kaikkia miehiä, ei välittänyt muista kuin hänestä, ei tiennyt ketään hänen vertaistansa! — — Seuraavana hetkenä taas hän voi heittäytyä maahan tulisen häpeän vallassa. Häneen sattui kuin ruoskanisku tuo, että hän tavotteli sellaista. Eikö hän sitten ollutkaan sen parempi mies, hän, Hesekiel Jarlsvik, kuin että tuo oli hänelle kyllin hyvää! —

Hän vaikerteli kuin haavoittunut eläin.

Mutta äkkiä voi hän jälleen ponnahtaa pystyyn ja palata takaisin. Hänen täytyi nauraa itsellensä. Sillä tuonne alas hänen mielensä sittenkin paloi… noiden hehkuvien värien ja punaisen viinin tykö — tuon naisen tykö, joka oli hänen omansa. Hänen sielunsa oli masennuksissa häntä ikävöiden. Tuo nainen oli avannut hänelle elämän suljetun lähteensuonen. Eikö hänellä ollut oikeutta hakea siitä virvoketta? Miksi täytyi hänen ainiaan kärsiä janoa? — — —

Hän seisoi jälleen veräjällä ja katsoi sisään. Irmild valmisti siellä hänelle juhlapitoja. Liikutus valtasi hänen mielensä. Hän seurasi katseellaan jokaista hänen liikettänsä. Nyt Irmild lähestyi akkunaa ja aukaisi sen. Hesekiel näki hänen hienojen, kapeiden huultensa värähtelevän, kuin olisi hän kurottanut ne häntä kohden. Hänen katseensa haki odotettua vierasta.

— Minä tulen, mumisi tämä.

Mutta hän seisoi kuin maahan naulattuna, ikäänkuin salainen voima olisi pidättänyt hänet siinä. Hän tahtoi sitä mitä ei tahtonut.

Äkkiä hänestä tuntui että hän voi ja uskalsi sanoa sen Irmildille.