Hänen luontonsa pyrkimys puhtauteen, sen täydellisyyden ikävöiminen heräsi jälleen — — —
— Autuaat ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan! —
Kuinka kauas olikaan Janine muori ehtinyt pyhityksessä!
Ja Pikku-Gunn — hän oli edennyt hänestä niin loitolle, ettei hän enää voinut häntä nähdä… Hän ei myöskään voisi kestää Gunnin katsetta…
Hän voihki. Hän tunsi vihlovalla tuskalla, että jotain hänessä oli tahraantunut — — —
Silloin tunsi hän jälleen hetken ajan luontonsa voiman. Myrsky raivosi hänen sisimmässään, hän tahtoi yhdellä ainoalla iskulla murskata sen mikä häntä vaivasi…
Mutta äkkiä hän ymmärsi, että hänen oli pyrittävä hiljaisuuteen, sen turviin, mitä hänen sielussansa oli iankaikkista. Vasta sieltä käsin voi hän voittaa kuninkaallisen vallan omaan itseensä nähden. — — —
Hänen sukunsa jaarlivallan kausi oli ohitse. Mutta oli vielä valtoja ja herrauksia, jotka hän halusi pitää käsissänsä. Ei hän antautunut Irmild Myrlandin käskyläiseksi. Ei ainoakaan nainen saisi tallata häntä jalkoihinsa, — ei edes hän, joka oli muita niin paljon korkeammalla. — — —
— — Ja kun hän nyt luopui Irmildistä, ei hän tehnyt sitä kenenkään muun pakottamana. Ainoastaan siksi että hän itse niin tahtoi, se tapahtui, — siksi, että hän itse suvaitsi niin tahtoa!
Hän käännähti nopeasti ja läksi kulkemaan vakavin, nopein askelin. — — —
* * * * *