Että Marika tarjoaisi hänellekin kahvia, sehän ei ollut ajateltavissakaan. Eikä hän tarjonnutkaan. Hän kävi vain istumaan ja alkoi särpiä kahviansa.

— Vai niin, ettei sinulle pidä kahvia, lapsiparka. Ei, kahvi on kuin myrkkyä sille, joka ei siitä välitä!

Sitten ei puhuttu sen enempää.

Istuttuaan hetkisen nousi poika, nyökkäsi ja sanoi hyvästit.

Ja niin hän meni.

Hän oli erittäin tyytyväinen retkeensä. Olihan hänkin nyt kerran ollut kylällä huvittelemassa.

Mutta kun hän tuli kotiin, oli Thorer Brante jo palannut. Hän oli juovuksissa ja vaelteli talossa piiska kädessä.

Hesekiel juoksi tiehensä, piiloutuakseen häneltä.

* * * * *

Tämä kesä toi mukanaan muutoksen poikasen elämään.