Gunn haki kärsiviä ja teki hyvää niille, joille voi. Hesekielin hyväksi hän vain ei voinut tehdä mitään.
Eihän hän myöskään tiennyt, kuinka hänen laitansa oikein olikaan. Hän näki vain että hänellä oli silmissään sellainen katse, jommoisen tuikea kärsimys tuottaa.
Se teki hänet murheelliseksi. Mutta häntä lähemmäksi ei hän voinut päästä.
* * * * *
Isä Hesekiel ei ollut tyytyväinen.
Hänen oli raskasta nähdä kasvatuspoikansa käyskentelevän yhtä synkkänä ja suljettuna kuin hän itse nuoruudessaan.
Hän ihmetteli nähdessään Elin muorin ja tuomarin niin tyytyväisinä, kuin olisi kaikki juuri kuin olla piti. Tuomari käyskenteli tietänsä sen näköisenä kuin tulisi kaikkein olla hänelle kiitollisia siitä että hän oli palannut jälleen kotiin Pikku-Gunnin kanssa.
Mutta isä Hesekiel ei ollut hänelle kiitollinen. Hänestä tuntui että kaikki oli tuomarin syytä, sekä se, mikä oli tapahtunut, että se mikä ei ollut tapahtunut.
Muutamana päivänä piti hänen lähteä eräälle saarelle. Silloin sai hän oveluudella ja väkivallalla aikaan sen, että sai mukaansa veneeseen Gunnin ja Hesekielin.
Eiväthän nuo kaksi olleet koskaan ulkona yhdessä. Hesekiel väitteli sitä aina. Hän ei voinut kestää sitä. Kirouksen tavoin seurasi häntä aina Irmildin seurassa tehtyjen retkien muisto.