Hän oli joka päivä käynyt poikasta etsiskelemässä. Mutta tämä ei ollut koskaan löydettävissä, ei ruoka- eikä maatapanoaikaan.
Nyt tästä piti tulla loppu. Janine ei pitänyt siitä, että hän oleskeli tuon ilkeän virran lähettyvillä.
Samaa mieltä oli isäkin.
Mutta muutaman päivän kuluttua oli poika jälleen kadoksissa.
Kun hän tuli kotiin, oli hänen takkinsa rikki, ja toisessa silmässä oli mustelma.
Ei kukaan saanut häntä sanomaan, niissä hän oli ollut.
Tämä uudistui päivä päivältä. Ja aina palasi hän yhtä kurjassa kunnossa. Pian ei hänen puvussansa enää ollut yhtään ehyttä paikkaa.
Silloin päätti Janine kerran seurata hänen jälkiänsä.
Hän seurasi häntä aina harjulle saakka, missä Sören asui.
Siellä näki hän, kuinka kaksi Sörenin pojista tuli ulos. He laskeutuivat harjua alas navetan taakse.