Sinne meni Pikku-isä myöskin. Ja sitten he alkoivat tapella.
Janine ei ollut elämässään nähnyt mitään sellaista — niin uljaasti puristi Pikku-isä kätensä nyrkkiin ja kävi toisten kimppuun. Ja kumminkin oli hänellä kaksi vastustajaa, ja molemmat häntä itseään suuremmat.
Toinnuttuaan hämmästyksestään meni Janine tappelevien väliin ja vei
Pikku-isän mukanaan kotiin.
Nyt täytyi poikasen pysytellä muutamia päiviä sisässä. Kaikki hänen vaatteensa olivat korjauksen tarpeessa.
Isä Hesekiel nauroi. — Meidän täytyy keksiä jotain muuta huvia, sanoi hän.
Eräänä päivänä toi hän hänelle pienet merisaappaat ja veti ne hänen jalkaansa. Sitten hän vei hänet mukanaan Heröhön.
He kulkivat rantaa pitkin.
— Voit olla täällä, sanoi hän, viitaten siihen suuntaan, missä Pikku-Gunn hääriskeli rantahiedikossa, Grimmin istuessa kärsivällisenä kivellä, häntä katsellen.
— Juttele noiden toverusten kanssa, sanoi hän, jatkaen matkaansa suolaamoon.
Pikku-Gunn oli nähnyt isä Hesekielin ja juoksi hänen luoksensa, tarrautuen hänen käsivarteensa.