Hän mietiskeli, eikö hänkin voisi oppia puhumaan hienosti kuten
Pikku-Gunn.
Kun he palasivat maihin, jäi hän katsomaan kuinka Pikku-Gunn kiinnitti veneen.
Tuntien voimakasta halua näyttää kuntoansa, otti hän kiven, tähtäsi, kumartui taapäin ja singahutti sen menemään.
Kivi suhahti kautta ilman ja lensi pitkän matkan päähän.
— Koetapas sinäkin! sanoi poika ivallisesti.
— Sitä ei minun tarvitse tehdä, sanoi tyttö tyynesti. — Tämä on minun rantani.
Sitten he erosivat. Tyttö läksi tiehensä Grimmin seurassa. Poikanen laskeutui rantaan ja kahlasi veteen, niin että se räiskähteli hänen ympärillään.
— Pidä varasi ettet huku, huusi tyttö nauraen hänen jälkeensä.
Hän pysähtyi. Hänestä tuntui kuin olisi tuo pieni neitonen nolannut hänet.
Se tunne ei ollut miellyttävä.