Rannalla seisoivat näet Herön lehmät odotellen veden laskemista. Ne halusivat Grönholmenille. Siellä kasvoi jotain ruohoa, josta ne pitivät.
Pikku-Gunn ja Grimm löysivät pari kiveä, joilla sopi istua. He seurasivat jännittyneinä rantanäytelmää. Pikku-Gunn tahtoi että Hesekiel katsoisi, kuinka nopeasti Kultatähti voi juosta rantaa pitkin. Se ei odottanut edes veden laskeutumista, vaan kahlasi veteen niin syvälle, että se nousi sille yli polvien.
Mutta poikanen ei katsonut lehmiä eikä käynyt istumaan.
Hän oli sinä päivänä huonolla tuulella.
Ulkona merellä kävi valoa välkkyviä teitä. Hän mietiskeli, mahtoivatko ne viedä aina Enkelantiin saakka — —
Serianna, Thorkelin vaimo, osasi povata kuin lappalaisakka. Hän oli opettanut Hesekielille monenmoista, joka voi olla hänelle hyödyksi, kun hän tuli suureksi ja läksi merille — — Nyt eilen illalla, kun Serianna povasi kahvinporoista, sanoi hän Pikku-Gunnista että hän joutuisi naimisiin ja matkustaisi Enkelantiin — —
Siitä ei poikanen ollut pitänyt. Hän seisoi nyt ajatuksiinsa vaipuneena.
Nyt tuli kotka liitäen. Se kävi istumaan luodolle häntä vastapäätä.
Hän tuskin huomasi sitä.
Hän meni istumaan kivelle Pikku-Gunnin viereen. Ensin hän oli hetken vaiti, mutta lopuksi täytyi hänen saada se sanotuksi.