— Lupaatko, ettet koskaan mene naimisiin, niin että joudut Enkelantiin?
Gunn ei kuunnellut häntä. Kultatähti kahlata luntusteli niin rohkeasti ja oli joutunut vesikuoppaan.
Hesekielin täytyi toistaa kysymyksensä. Silloin olivat sanat aivan katketa hänen kurkkuunsa.
— Sillä muutoin voisimme ainiaan olla täällä yhdessä, lisäsi hän.
Silloin kääntyi Gunn häneen päin ja katsoi häneen syvällisellä lapsenkatseellaan.
— Sen lupaan sinulle, sanoi hän. Ja hän vahvisti lupauksensa kädenlyönnillä.
Niin oli se siis päätetty varmasti ja järkkymättömästi. Niin käsittivät he sen molemmat.
II
5.
Pitkän pitkä oli viime talvi ollut.