Hän kuljeksi hetkisen kumpujen keskellä, ennenkuin löysi hänet.
Rouva Baranoff istui pienellä vuorenhymppylällä, katsoen merelle ja poltellen paperossiansa.
Falck pysähtyi jonkun matkan päähän. Hän ei tiennyt, voisiko mennä häntä häiritsemään.
Nyt sattui rouva Baranoffin katse kotkaan, joka hitaan veltosti siipiään liikutellen laskeutui haahkaparvea kohden. Jännittyneenä seurasi hän näytelmää. Haahkat uivat neuvotoinna sinne tänne, sillä kotka tuli niin lähelle että ne voivat nähdä sen ilkeästi tuijottavan katseen. Äkkiä lensivät ne ilmaan, hätäisesti, nopeasti siipiänsä räpytellen — —
Kotka kohosi taas korkeammalle, tähtäsi toista parvea ja jälleen toista, kunnes väsyi, istuutui luodolle, asetti siipensä lepoon ja hioi nokkaansa — —
Nyt katsahti rouva Baranoff Falkiin, joka lähestyi häntä.
— Täällä on samanlaista kuin kaikkialla maailmassa. Joka paikassa on yhtäläistä…
Hän heitti pois paperossinsa ja hymyili tuomarille. Mutta hänen silmissään välähti jotain salaman tapaista.
Falck käsitti miksi Amelia tunsi kauhua häntä kohtaan.
Rouva Baranoff salli hänen käydä istumaan viereensä.