Tuli vihuri, ja tuomarilla oli täysi työ pidellessä peräsintä.
Rouva Baranoff muuttautui lähemmäksi ja sanoi hiljaisella, nöyrällä äänellä: — Kertokaa jotain kodistanne! Sallikaa minun tehdä työtä hyväksenne — mutta älkää tiedustelko koskaan mitään minusta itsestäni!
Falck kertoeli Herön kartanosta, Elin rouvasta ja Pikku-Gunnista, sitten Lehtolasta ja itsestänsä. Hän ehdotti että rouva Baranoff lukisi Pikku-Gunnin kanssa, opettaisi hänelle ranskaa ja paljon muuta — —
Hän ei ollut koskaan aavistanut että voisi olla niin puhelias näin varhain aamulla.
Ja ennenkuin he tulivat perille, oli hän tehnyt jotain, mihin ei ollut luullut kenenkään voivan häntä taivuttaa — hän oli puhunut Gunvorista.
Hän ei itsekään käsittänyt, kuinka oli voinut sen tehdä. Hän kävi äkkiä äänettömäksi ja suljetuksi.
Kun he olivat tulleet perille ja nousseet mäkeä ylös, tuli Elin rouva pihassa heille vastaan.
Hän pysähtyi katsoen vuoroon heitä kumpaakin. Hän oli jo hiukan kuullut asiasta.
Falck esitteli seuralaisensa ruhtinatar Baranoffina ja kertoi tarjonneensa hänelle toistaiseksi asunnon luonansa.
Rouva Baranoff seisoi katsoen Elin rouvaa surullisin, läpitunkevin katsein.