— Miksi ette tahdo tulla tänne istumaan? Enhän ole nähnyt teitä juuri vilahdukseltakaan pitkiin aikoihin.
Thora meni lähemmäksi.
He alkoivat nyt puhua Metsolan pikkutapahtumista.
Samuel Stern kertoeli englantilaisista ja Marit Hennerudista, joka ei tahtonut mennä kihloihin. Muuan noista onnettomista, jotka odottivat hänen ratkaisuaan, oli äskettäin käynyt Metsolassa. Mies oli koko seudun paras tarjokas. Mutta Marit ei ottanut kernaasti häntä kädestä, joten hänen onnistumisentoiveensa eivät liene olleet kovin suuret.
Thora kävi oikein hilpeäksi. — Ei, hän ei voi koskaan uskoa että tarjokki on se »oikea», joka on hänelle aiottu. Siitä eivät hänen omaisensa ole hyvillään.
Mutta äkkiä ei heillä ollut enää mitään sanottavaa.
Kanerva tuoksusi voimakkaasti sateen jälkeen, ja vaivaiskoivun pienet lehdet levittivät raikasta, kirpeätä lemua. Vähän kauempaa tuli suomyrtin mieto, metsäinen tuoksu. Ja ilma oli lempeä, avaruus siinteli.
He katsoivat molemmat valkoisille tuntureille päin.
Sitten kääntyi Samuel suoraan Thoraan päin.
— Minä uneksin niin paljon viime yönä!