Nyt puhui hän jälleen omituisen kylmähköön tapaansa. Thora katsoi häneen vaieten.
Mitään puhumatta jatkoivat he matkaansa.
Thora ajatteli kaikkea tuota, mitä Samuel Stern oli sanonut. Kuinka olikaan tuo äiti rakastanut häntä, päättäen niistä syvistä jäljistä, jotka hän oli jättänyt hänen mieleensä!
Ei koskaan vielä hän ollut niin nöyrästi kuin nyt tunnustanut eroa tuollaisen äidin hiljaisen, uhrautuvan rakkauden ja sen rakkauden välillä, jota hän kerran oli itse tuntenut Samuel Sterniä kohtaan.
19.
Kului muutamia päiviä.
Lady Hammond oli vallan ihastunut naapureihinsa. Nyt siellä oli käynyt oikein hauskaksi. Yhtä seikkaa vain hän heissä paheksui: norjalainen lady ja norjalainen lordi eivät kumpikaan suostuneet lähtemään kalastusretkille.
Eräänä iltapäivänä oli koko perhe päässyt onnellisesti matkaan joelle.
Ilma oli jälleen käynyt kauniiksi, ja Thora Thammers meni nummelle.
Hän käyskenteli siellä tuntikauden. Silloin tuli hänelle mieleen mennä
sille paikalle, jossa Samuel Stern oli istunut äitinsä kanssa.
Hän kiersi suuren kalliolohkareen ympäri, joka oli edessä, — ja näki edessänsä Samuel Sternin. Hänen kasvonsa olivat kirkkaammat kuin tavallisesti niinä päivinä jolloin hän istui yksin.
Thora aikoi poistua, mutta hän hymyili hänelle.