— Minulle annettiin leivoksia syödä. Ne olivat makroneja. Syödessäni oli minulla tunne että oli tapahtunut jotain kauheata, salaperäistä — — —
— Sitten tietysti unohdin tuon kaiken, en ajatellut sitä enää. En koskaan ajatellut kuolemaa muutoin kuin jonain vieraana seikkana, joka ei koskenut minua, pelkkänä merkityksettömänä käsitteenä.
* * * * *
— Viime yönä näin unta äidistä. Uneksin olevani pieni lapsi ja hain häntä huudellen. Ja hän kuuli sen ja tuli luokseni ja sanoi lempeästi: 'Etkö voi nyt antaa minun levätä, lapsukaiseni, pieni silkkikaritsani — niin nimitti hän minua aina pienenä ollessani. Ja minä vastasin kuten minulla oli tapana lapsena: Tiedän kyllä että olen silkkikaritsasi, mutta sinä olet myöskin minun pieni karitsani!'
— Sitten syleilin minä häntä kiihkeästi enkä tahtonut päästää häntä… Hän sanoi minulle: 'Nyt tulen luoksesi melkein joka yö! Olimme ennen niin vähän yhdessä, kuten muistat. Oli niin paha, että minun täytyi lähettää sinut luotani niin varhain! Mutta nyt voin tulla luoksesi. Kun olet suurimmassa tuskassa, silloin tiedät että minä tulen luoksesi!' — — —
— On miellyttävää harhailla tuollaisissa unelmissa… Katsokaapa tuota sudenkorentoa, joka istuu liikkumatonna päivänpaisteessa… sen siivet vain väräjävät ilosta. Siltä voisi oppia käyttämään auringonsäteitä paremmin!
— Voisi tosiaankin! — Thora katsoi kelloansa. — On jo myöhäisempi kuin luulin. On parasta kääntyä takaisin. Mutta näettekö, kuinka tuolla on kaunista! Tuolla kaukana kanervikon takana!
Samuel Stern nauroi. — Älkää kiinnittäkö liiaksi sydäntänne siihen, mikä on kaunista. Ei se ole mitään — kangastus vain!
— Niinkö? — Thora tuskin voi sitä uskoa. Hän huokasi hiljaa, painoi päänsä alas ja pysähtyi. — Ei, nyt meidän täytyy lähteä! Lady Hammond istuu varmaankin jo shakkilautansa ääressä ja odottaa, — lisäsi hän hilpeästi. — Hänen on ikävä lordinsa seurassa, ja te lupasitte eilen pitää hänelle seuraa.
— Olette oikeassa. Jokaisella on omat velvollisuutensa. Ja entä te! Te käyskentelette täällä ja surette miestänne ja ikävöitte pikku lastanne, ja nyt te olette alkanut hakea kadotettua poikaa. Älkää vain rasittautuko liiaksi!