— Toivottavasti te sallitte!
Thora ei vastannut mitään. Hän aikoi nousta lähteäksensä. Mutta tulija ei katsonut häneen.
Niin jäi hän istumaan.
— Se on oikein, hyvä rouva, että te tulette tänne, sillä täällä on niin hauskaa. Tännehän ei juuri koskaan tule ketään. Ne menevät joko vuorille laskemaan vuorenhuippuja ja kirkontorneja, taikka myöskin koskelle. Kosken maalaaminen on täällä käynyt oikein kulkutaudiksi. Siellä istuu kaksikymmentä naista, miehiä ja lapsia lukematta!
Hymyillen kääntyi puhuja Thoraan.
— Te ette puhu paljoa, hyvä rouva, mutta te teette havaintoja! Olen väliin tarkannut teitä seurusteluhuoneessa. Ja te katsoitte minuun tavalla sellaisella, että te voisitte varsin hyvin olla vartijattarena eläintarhassa. Tiedänhän kyllä, että eläimiä ei saa ärsyttää!
Thora ei vieläkään sanonut mitään, vaan ajatteli vain että läksisi kernaimmin tiehensä.
Toinen jatkoi iloisesti: — Kenties te kaikessa hiljaisuudessa täällä tutkitte eläinkuntaa?
— Minä en ole tuttava kenenkään kanssa.
Thora Thammersin ääni oli tyly. Hän katui ettei ollut lähtenyt heti alussa.