8.
Niin oli siis kukin jälleen saapunut kotiin.
Tuli talvi.
Monesta kävi aika pitkäksi. Tuli kylmä, päivät kävivät lyhyiksi.
Ulkona metsissä ja kedoilla oli niin autiota. Tyhjää oli kaikkialla ja tiet ummessa, kuin ei ketään olisi kotona.
Puut nukkuivat tajuttomina, valkoisiin kaapuihin verhottuina. Kaikki vaikenivat, paitsi tuuli, joka kävi saalistamassa.
Lumi kimmelsi ja hohti, kokosi kultaa, hopeata ja timantteja ja rakenteli muhkeita taloja. Mutta kylmä henki vastaan noista valkeista, hiljaisista saleista, joissa kuolon enkeli tuntui käyskentelevän uneksivana.
Paljon oli sellaisia, jotka koko pitkän talven kestäessä vain odottelivat että se läksisi tiehensä.
Vihdoin tuli sanoma, että kesä teki tuloa.
Kaikki muuttui. Ihmisiin ja eläimiin tuli levotonta eloa. Metsissä ja lehdoissa kohosivat mehut maasta, kuohuvina kuin nuori viini. Kullahtavana ja sinisenä pulpahti kevään kaiho esiin lumen alta jokaisella mäenrinteellä.