"Hauska kertomus! Luuletko minun tarvitsevan pesua?" Taaskin näkyi leikillinen katse kapteenin silmissä.
"Minä luulen, että teidän sydämmenne sitä tarvitsee. Te sanoitte, että sisäpuolenne oli hirveän huono, ettekö niin sanonut?"
"Sanoinko? No niin, Greeta; jos jolloinkin seuraan sinun neuvoasi, annan sinulle siitä tiedon. Laita nyt, että tulet pian terveeksi. Onko sinulla nyt kaikkea, mitä toivot?"
Greeta hymyili.
"Kiitos, kapteeni, kyllä minulla on kaikkea."
"Se on hyvä; hyvästi."
Hän noikkasi tytölle ja läksi.
Greeta makasi ja piteli käärityillä sormillaan seteleitään. Kun hoitajatar tuli hänen luokseen, sanoi hän:
"Neiti, en ole aivan varma näöstäni vielä. Kuinka monta penniä nämät paperit sisältävät?"
Greeta ei tahtonut näyttää tietämättömyyttään setelien arvosta. Hän ei eläessään ollut seteleitä nähnyt.