"Pennejä!" nauroi sairaanhoitajatar; "markkoja tarkoitat. Siinä sinulla on kolmesataa markkaa, Greeta. Panenko minä ne sinulle talteen?"
Greeta makasi ääneti pelkästä hämmästyksestä.
"Mutta siinäpä on enemmän kuin koko vuoden palkkani! Oi, mitenkä hän saattoi antaa minulle niin paljon! Oi, miten sukkani nyt tulee täyteen!"
Hän vaipui ajattelemaan rakasta sukkaansa, ja kun kääreet piti uudistettaman, sanoi hän itsekseen:
"Muista nyt, Greeta, että ajattelet sukkaasi; se kyllä vaikuttaa, ettet niin paljon huomaa kipujasi. Ja ajattele sitä hetkeä, jona kulta vierii ulos ja sinä saat jättää sen lähetyssaarnaajan käsiin!"
KAHDESTOISTA LUKU.
Sairaskäyntejä.
Oli muitakin kuin kapteeni d'Arcy, jotka tulivat Greetaa tervehtimään sairashuoneeseen. Rouva Dale ja Lucy sekä rouva Creek. Nesbitt selitti, että sairashuone aina sai hänet vapisemaan kuin haavanlehti, eikä hän ollut sairashuoneessa käynyt aina siitä asti kuin hänen äitinsä oli siellä kuollut; mutta Greeta olikin aivan tyytyväinen tervehdykseen. Hän piti enimmän Lucysta, ja tällä olikin koko joukko uutisia kerrottavana.
"Niin, me olemme päässeet taloon jälleen takaisin, ja ainoastaan kirjasto onkin turmeltunut perin pohjin. Sen minä sanon, että vesi teki enemmän vahinkoa kuin tuli. Jospa näkisit sisäänkäytävän ja portaat! Kullatut kuvat ja matot ovat ihan turmeltuneet. Tietysti vettä tarvittiin valkean sammuttamiseen, niin että eihän ole oikeus valittaa, mutta kyllä tulee maksamaan koko sievän summan, kun tuota kaikkea on korjattava, paneelit ja seinät ja muut semmoiset. Minä jään yksin kotiin hoitamaan taloa, sillä rouva Dale lähtee ulkomaille pian, ja hän ottaa Nesbittin mukaansa."
"Ja mihinkä minä joudun, kun täältä pääsen?"