"Takaisin omille neideillesi, etkö tahdokkin? Mutta minä toivon, että ehdit meille ennen rouva Dalen lähtöä, jos kiirehdit tulemaan terveeksi ja reippaaksi jälleen."
Greeta näytti epäilevältä.
"Nahka estää, Lucy. Kestää niin kauan ennenkuin se tulee uudestaan. Ja minun jalkani ovat niin tuskallisen kipeät. Tuntuu siltä, kuin en milloinkaan enään voisi niitä taivuttaa."
"Herra Bennett on matkustanut kapteenin kanssa pois, ja hänen mielestään sinä olet oikein urhea tyttö. Miksi sinä tuon urhotyön teit? Muutamat paperit eivät ole sen arvoiset, että niiden tähden kannattaisi polttaa itseänsä kuoliaaksi."
"Minun täytyi se tehdä", vastasi Greeta vakavasti. "Luulenpa, että tekisin sen huomenna jälleen, Lucy, jos sama asia uudestaan tapahtuisi. Minun täytyi jotakin tehdä tuon kapteenin hyväksi, ja hän tarvitsi ne paperinsa niin tärkeästi."
"Sinä olet kummallinen pieni olento! Herra Bennett sanoi, että hän tietysti pelastaisi pienen lapsen, sillä tunteehan sen, että sillä on joku arvo, parempi kuin kapteenin papereilla, sanoi hän, sillä ne eivät ole muuta kuin paperia ja mustetta, eikä niiden tähden kannata uhrata lihaa ja verta. Ihmiset vain nauravat sitä, sanoi hän, joka sellaisia tuhmuuksia tekee."
"Minä en paljoakaan välitä siitä, mitä herra Bennett sanoo", vastasi Greeta, nostaen leukansa pystyyn tavalliseen tapaansa, "hän puhuu niin rumasti lähetyssaarnaajista ja pakanoista. Minä arvelen, että hänen tapansa on sellainen ja että hän on sellaisen kasvatuksen saanut, mutta kaikissa tapauksissa on hirveätä kuunnella häntä. Hän sanoo, että hän olisi mennyt tuleen pelastaaksensa lapsen, mutta minä tiedän, ettei hän sitä olisi tehnyt pelastaaksensa pakanaa. Ja pakana on yhtä hyvä kuin lapsi, Lucy; se on ihan sama asia!"
"En tiedä niistä paljon mitään", tunnusti Lucy, "mutta minä ja Nesbitt kaipaamme herra Bennettiä. Hän oli niin hauska nuori mies."
Rouva Creek tuli ja itki nähdessään Greetan.
"Mielestäni tuntuu ikäänkuin kuuluisit minulle, rakas lapseni, niin todellakin, ja minä olin niin ylpeä siitä, että sinä olit saanut oikein hyvän paikan; ja nyt olet viskattu takaisin jälleen sinne missä ennen olit. Olen surrut ja surrut, siksi että huomasin minkälainen paha muija minä olen, sillä Kaikkivaltias pitää huolen omistaan, eikä ole luultavaa, että hän sinuakaan unhottaa."