"Jos sinä ja minä koetamme tehdä Jumalalle otollista työtä yhdessä, Bill, niin tahdon tulla luoksesi silloin."
Greeta puhui kuiskaavalla äänellä, mutta Bill veti hänet luokseen.
"Tyttöni, sinä olet osottanut isälle ja minulle tien taivaaseen, eikä ole luultavaa, että minä tahtoisin tehdä sitä, mikä sotii Herran tahtoa vastaan."
Greetan silmät täyttyivät kyynelistä.
"Oi Bill, mitä luulet kapteeni d'Arcyn sanoneen minulle tänään, kun hän puristi kättäni? Hän katsoi minuun ja sanoi: 'Hyvästi, Greeta. Minä saan sinua kiittää paljosta hyvästä, mutta parhaan päivätyön teit silloin, kun annoit minulle tuon sanoman, ensikerran kuin kohtasimme toisemme. Sinä sanoit sairaalle kapteenille, mihin hänen tuli mennä tullaksensa terveeksi, ja vaikka kesti kaksitoista kuukautta, ennenkuin hän lopullisesti teki päätöksensä, niin hän kuitenkin vihdoin sen teki ja saa nyt kokonaan kiittää sinua siitä, että hän on parantunut.' Nämät ovat hänen omat sanansa, ja minä itken, kun noita sanoja muistan, sillä ne tekevät minut niin äärettömän onnelliseksi. Minä rukoilin Jumalaa, ennenkuin palvelukseen menin, että saisin auttaa sairasta kapteenia, ja tällä tavalla hän on vastannut rukoukseeni!"