"Noh, Bill, miksi minua seuraat? Minä näin sinut kirkossa vähän aikaa sitten, ja siinähän on kyllin yhdeksi päiväksi."
"Isä on lähettänyt minut", sanoi hän vähän ujosti. "Hän haluaisi kuulla jotakin häistä."
"Voithan sinä kertoa hänelle niistä", sanoi Greeta katsellen puussa nuokkuvia valkoisia ja punaisia omenankukkia. "Sinä tiedät, miltä Joyce neiti näytti, eikä löydy koko maailmassa toista kapteenia, joka voisi kapteeni d'Arcyn voittaa. Nyt minun täytyy lähteä sisälle ilostuttamaan Helena neitiä. Hän on mennyt huoneeseensa itkeäkseen tarpeeksi. Minä tulin tänne, kun vaunut vierivät pois, vieden heidät mukanaan."
"Mitä sinä ajattelit?"
"Minä ajattelin sitä, miten he molemmat puristivat minun käsiäni", vastasi Greeta, ja innostunut hymyily päilyi hänen huulillaan. "Olenko kertonut sinulle, että he pyysivät minua mukaansa Intiaan? Minä kuvittelin ennen, että menisin sinne lähetyssaarnaajana, kun täysikasvuiseksi tulisin, ja nyt näytti siltä, kuin Jumala olisi antanut minulle tilaisuuden; mutta olen saanut oppia toista, ja koska Helena neiti nyt on kovin luuvalon vaivaama, en aio häntä jättää. Hän ja minä keskustelimme paljon täällä eräänä päivänä. On muutamia, joitten on sallittu puhua ihmisille täällä kotona, ja toisia, joitten tulee lähteä ulkomaille, ja kunhan me vaan puhumme toisillemme Jeesuksesta ja voimme tarjota auttavaa kättä, teemme Jumalalle otollista työtä, missä olemmekin. Minä olen vain taitamaton, sivistymätön tyttö, mutta minä rupean käsittämään, etten ole niin taitava kuin ennen luulin olevani. Ja Vapahtajamme on sanonut: 'Seuratkaa minua ja minä teen teistä ihmiskalastajia'; ja jos Joyce neiti ja hänen kapteeninsa seuraavat häntä Intiaan, niin minä voin seurata häntä täällä Sundalessa. En tahdo milloinkaan lakata ajattelemasta pakanoita, Bill. He ovat, niin sanoakseni, kapaloidut minun sydämmeni ympäri, ja minä tahdon yhä edelleenkin koota heille ja rukoilla heidän puolestaan. Mutta minä koetan tehdä velvollisuuteni neitiäni kohtaan ja olla uskollinen pienessä —"
Bill kuunteli häntä ääneti näin pitkälle, mutta nyt hän kurkotti kätensä Greetalle.
"Tule, Greeta", sanoi hän, tarkoittavasti silmää iskien; "tule ja tee velvollisuutesi minua kohtaan. Olen sinua odottanut koko tämän vuoden, ja isä kaipaa sinua niin hirveästi!"
Greeta pudisti päätään, mutta hänen silmiinsä tuli uusi loiste.
"Sinun täytyy odottaa vielä vähän kauvemmin, Bill. Minun neitini on sanonut, että hän tulevana vuonna muuttaa erään sukulaisen luo, ja silloin minä olen vapaa."
"Lupaatko varmasti, Greeta, että tulevana vuonna tulet? Nuo hääkellot soivat minun päässäni ja sydämmessäni tänään."