Greeta kumartui eteenpäin ja sanoi kuiskaavalla äänellä:
"Hän ei pidä Jumalasta, hyvä rouva, ja se on suora totuus! Kun ajettiin hänen ylitsensä ja hänen jalkansa meni niin pilalle, ettei hän enään milloinkaan saattanut kävellä, silloin hän lakkasi rukoilemasta."
"Vaivainen hän! En ole milloinkaan tuntenut tätiäsi, hän oli rampa jo kun minä tänne tulin, ja hän piti ovensa suljettuna melkein kaikilta. Mutta se, joka Kaikkivaltiaan ulos sulkee, se itseltään myöskin sulkee pois päivän valon."
Greeta noikkasi.
"Siksipä minäkin tahtoisin hänet jättää ja mennä palvelukseen. Oletteko, rouva, kuullut eräästä spitaalitautisesta kapteenista raamatussa ja pienestä palvelustytöstä?"
"Olen kyllä. Sinä tarkoitat Naemania."
"Niin, semmoinen nimi hänellä oli, ja minä haluaisin saada samanlaisen paikan. Ajattelen, että tyttö ei ollut minua vanhempi, ja nähkääs kuinka paljon hyvää hän teki. Minä aion tehdä myöskin koko joukon hyvää, jahka minä pääsen palvelukseen!"
Rouva Creek katseli hetkisen ääneti tytön suuria, vakavia silmiä. Sitten hän laski kädestään sukan, jota hän paraikaa oli parsinut, ja naputti sormustimellaan myymälän pöytään.
"Kuules nyt, mitä minä sanon, Greeta. Sinulla on nyt paikka, ja paikka sellainen, johon kaikkivaltias Jumala on sinun asettanut. Sinä olet pieni palvelija ramman luona, joka ei voi vuoteestaan liikahtaa. Sano minulle nyt, mitä hyvää olet hänelle tehnyt?"
Greeta katsoi ihan hämmästyneenä rouvaan. "Mutta rouva hyvä, tätihän on minun tätini, enkä minä ole hänen palveluksessaan."