Hän syöksähti sisälle pesusoikkoineen ja harjoineen. Greeta kulki eteenpäin.
"Ei", sanoi hän, "en minä tahdo Liisan paikkaa!"
Kohta tämän jälkeen hän lähti taas rouva Creekin puotiin.
"Minä luulen, rouva", sanoi hän, "että jos joku tahtoisi tulla puhumaan tädin kanssa, niin hän kyllä antaisi minun mennä. Siellä on alakerrassa tyttö, joka auttaisi häntä 50 pennistä viikossa. Jos minä pääsisin pois, niin totta kaiketi minä niin paljon ansaitsisin?"
"Kyllä, lapseni, ja koko joukon enemmänkin."
"No sittenhän minä voisin palkata tytön, ja täti saisi hyvän hoidon. Oi, olkaa rouva niin hyvä, että tulette puhumaan tädin kanssa asiasta."
Rouva Creek teki kieltävän liikkeen.
"En voi itse sitä tehdä, mutta voisihan puhua sen rouvan kanssa, jonka piiriin tämä kuuluu."
"Hän ei ole kiltti", sanoi Greeta. "Täti ei tahdo laskea häntä sisään. Hän sanoo, että se rouva puhuu niin paljon uskonnosta. Hän antoi tädille kerran kirjoituksen, jonka nimi oli 'Onnellinen raajarikko', ja täti sanoi, että hän tahtoi tehdä hänestä pilkkaa."
"Ah", sanoi rouva Creek huoaten, "sinun tätisi ei ole vielä havainnut, että onnea usein nähdään juuri niillä, joilla meidän mielestämme on vähiten ilon aihetta. Sinun tätisi, lapseni, voisi paremmin, jos hänelläkin olisi enemmän uskontoa."