Kun tämä aine kerran oli tullut puheeksi, oli rouva Timsonilla loppumattomia muistoja kerrottavana murhista ja varkauksista ja muusta semmoisesta, kunnes hänen miehensä ehätti väliin.
"Soh, vaimo, anna tämän nyt jo riittää. Kohta nuori tyttö ei uskalla nukkua ensi yönä. Hän särpii tuon kaiken sisäänsä kuten vettä."
"En minä pelkää", vakuutti Greeta uudestaan. "Minä rukoilen Jumalaa minua varjelemaan, ja minä uskon, että hän sen tekee."
Hän nukkui hyvin, huolimatta rouva Timsonin kertomuksista, ja tuskin hänellä oli aikaa odottaa aamiaista, niin kiire hänellä oli Ivyn huvilaan.
"Minun neitini tulevat kotiin kello kolmeksi, ja siksi minun vielä pitää saada huoneeni tomutetuiksi ja lakaistuiksi, ja sitten Albert Edvard odottaa minua."
Hän juoksi kotiin kevein sydämmin ja havaitsi perille tultuaan, että kirjeitten kantaja oli tuonut kaksi kirjettä, mutta että kaikki muuten oli paikallaan. Hän teki työtä oikein ilomielin, mutta kello kaksitoista hänet keskeytti porttikellon soitto. Kun hän tuli alas, astui häntä vastaan pitkä nainen, jolla oli käskevä käytös ja hyvin karkea ääni.
Hän kysyi, olivatko Churchhillin neidit kotona.
Nyt oli neiti Churchhillin viimeinen varoitus Greetalle ollut:
"Sinä et saa taloon laskea ketään, Greeta. Sinä et voi olla tarpeeksi varovainen. Jos joku tulee tänne, niin sano, että olemme poissa."
Sen vuoksi Greeta, katseltuaan epäilevin silmin naista, vastasi: