Greeta tarkasti kaikkea huoneessa.
"Ei, kaikki on kyllä paikallaan. Eihän vain Albert Edvard ole — —"
Seppä nauroi sydämmestään.
"En minä usko, että koira on hänet niellyt, tyttöseni, en, sitä en todellakaan luule. Pidä kenkä, niin panemme poliisin häntä etsimään. Pelkäätkö olla yksin?"
"En vähääkään! Hän älköön vain uskaltako näyttää nenäänsä täällä kertaakaan enään minun ja Albert Edvardin luona."
Kun Churchhillin neidit palasivat kotiin, luuli Greeta, että hän nyt oikein oli osottanut olevansa, mitä hän aina oli toivonut — oikea sankaritar.
"Ja Greeta, jos sinä vain olisit saanut hänet pidätetyksi ja saanut jättää hänet poliisille, niin olisi nimesi tullut sanomalehtiin; ja mitä sinä silloin olisit tuntenut!"
Hän kertoi neideille juttunsa vähän sekavasti, mutta hyvin itsetietoisesti.
"Minkä sanoit hänen nimensä olleen? Sehän oli Alicia täti! Oliko hän kirjoittanut? Oi Greeta, mitä sinä olet tehnyt?"
Joyce rupesi nauramaan ja Greeta itkemään.