Mitä Greetaan tulee, niin hänen suuret ajatuksensa itsestään raukesivat hyvin mitättömiksi. Hän rupesi oppimaan elämän läksyjä ja havaitsi, etteivät hänen mielipiteensä aina olleet ehdottomasti luotettavat.
"Sinä olet pudonnut, Greeta", sanoi hän itsekseen, "mutta muista, ettet kiipeä niin korkealle tulevalla kertaa. Voi minun päiviäni, minä toivon vain, ettei mikään todellinen varas tulisi ensi kerralla, sillä minä olen vakuutettu, että hänet silloin aivan kohteliaasti kutsuisin sisään ja olisin niin ystävällinen hänelle, että hän piankin korjaisi pois talosta kaikki mitä täällä on."
KUUDES LUKU.
"Lähetyssukka."
Greeta oli ollut lähetyskokouksessa koulusalissa. Tämä kokous oli pidetty varta vasten lapsille, ja eräs Indiasta tullut lähetyssaarnaaja oli puhunut.
"Tunnetteko kaikki Jeesusta?" oli hän kysynyt.
Lukien kaikkien silmistä myöntävän vastauksen, jatkoi hän: "Onnelliset lapset, jotka tiedätte, että teillä on Vapahtaja ja ystävä kanssanne joka päivä. On satoja ja tuhansia, joilla ei ole sitä tietoa. Ettekö tahtoisi auttaa heitä sitä saamaan? Ei ole yhtään niin pientä, joka ei voisi olla lähetystyöhön osallinen, ja minä toivon, että muutamat teistä ovat lähetystyössä täällä kotona. Muistakaa sitä pientä vangittua tyttöä, joka puhui isännälleen ainoasta, joka saattoi hänet pelastaa. Täällä kotona on monta, jotka tarvitsevat suuren lääkärin apua tullaksensa terveiksi. Puhukaa toisten kanssa Jeesuksesta. Ellette puhu hänestä täällä kotona omassa maassanne, ette myöskään milloinkaan voi sitä tehdä pakanain joukossa heidän maassaan. Me toivomme, että puhuisitte Vapahtajasta; me toivomme, että rukoilisitte häntä pakana raukkojen puolesta, ja me toivomme, että antaisitte rahojanne avuksi, jotta voitaisiin lähettää lähetyssaarnaajia pakanoitten luo heitä opettamaan. Rukous, rahat ja saarnat saattavat pakanat Jeesuksen luo, pankaa se mieleenne."
Greeta läksi kotiin ajatustensa valtaamana. Kun Helena kysyi, pitikö hän saarnasta, vastasi hän: "Pidin kyllä." Sitten hän hetken äänettömyyden perästä sanoi aivan äkki-arvaamatta: "Minä otaksun, ettei neidillä koskaan ole täällä mitään sairasta herraa asumassa."
"Ei, mitenkä niin?"
"Minun oli tapana ajatella, etten tahtoisi palveluspaikkaa, jossa ei olisi ketään sairasta herraa, mutta sitten en voinut saada sellaista, ja sitten tulitte te, neiti, ja niin tulin tänne."