Helena katsoi vähän kummeksien häneen.
"Miksi sinä tahdoit sellaista paikkaa, jossa olisi sairas herra?"
"Tullakseni semmoiseksi kuin se pieni tyttö, josta raamatussa kerrotaan. Minä ajattelen, että ehkä voisin auttaa häntä, niinkuin se tyttö teki."
"Mutta Greeta, ei sinun tarvitse odottaa sellaista tilaisuutta", sanoi Helena ystävällisesti. "Löytyy aina ihmisiä, jotka apua tarvitsevat. Löytyypä jo meidän kylässämmekin — ihmisiä, joiden tarvitsee saada tietää, että Vapahtaja tahtoo parantaa heidän sielunsa, vaikkapa ruumiista ei olisikaan kysymystä."
"Löytyykö ihmisiä, joilla on sairas sielu?"
"Kyllä sellaisia löytyy. Sielu, joka ei ole vastaanottanut Jeesusta, on aina kuolemansairas."
Greeta rupesi tätä miettimään.
"Minä aion ajatella lähetyssaarnaajan sanoja", lausui hän hetken perästä. "Ja tiedättekö, neiti, että minä olen jo alkanut sitä toista, josta hän puhui."
"Mitä se sitten on?"
"Olen ruvennut rukoilemaan."