"Minua ilahuttaa kuulla, että rukoilet. Muista rukoilla joka päivä."
"Lähetyssaarnaaja puhui epäjumalista, joita pakanat palvelevat. Hän sanoi, että ne ovat kuurot, mutta Jumala ei ole."
"Niin oikein."
"Ja siksi, neiti, en aio rukoilla Jumalaa muuta kuin kerran. Kotiin tultuani kokouksesta lankesin polvilleni ja rukoilin häntä pelastamaan jok'ikisen pakanan, eikä Jumala ole kuuro, ja sen vuoksi en enään aio häneltä rukoilla samaa asiaa uudestaan."
Helena katsoi Greetaan, mutta ei puhunut mitään, ja kun Joyce nyt tuli sisälle, keskeytyi keskustelu.
Muutamia päiviä tämän jälkeen tuli eräs rihkamakauppias soittamaan ovikelloa, ja Greeta aukaisi hänelle.
"Emme tarvitse mitään", sanoi hän, vaan katseli samalla uteliaasti kauppiaan tavaroita.
"Älkää sanoko niin, kultaseni, vaalea nauhansolmuke myssyssä koristaisi mainiosti kauniita kasvojanne. Katsokaa tätä sinistä nauhaa, kolme kyynärää 75 pennistä. Melkeinpä ilmaiseksi sen saatte. Mitä, annatteko sen takaisin minulle? Niin, niin, minä näen, että olette ymmärtäväinen tyttö, joka ei huoli koreuksista. Minulla on kirja tahi parikin, joiden voin vakuuttaa sopivan teille; tai ehkä haluatte taulua? Katsokaa tätä. Tämä on uskonnollista laatua ja erittäin sopiva sairashuoneeseen."
"Se on Kristus, joka kolkuttaa ovea", sanoi Greeta iloisesti noikaten.
"Niin taitaa olla; ja se maksaa ainoastaan yhden markan ja viisikymmentä penniä. Hän on paljon enemmän arvoinen, eikö olekkin?"