Greeta rypisti kulmakarvojaan, hän oli pahoillaan tuosta sopimattomasta puheesta.
"Te puhutte Kristuksesta, ja hän kolkuttaa meidän sielumme ovelle."
"Ei minun ovelleni", sanoi tuo vanha mies, "en minä huoli sellaisista. Ei minulla ole mitään sielua — en usko semmoisia olevankaan."
Greeta tuijotti kauhistuneena häneen.
"Syntyessänne se teillä oli; mihinkä olette sen kadottanut?"
Hän pöyhi tukkaansa ja katsoi hymyillen tyttöön.
"Mitäs te olette tehnyt sielullenne?" kysyi hän.
Greeta vastasi hiljaisella äänellä:
"Olen antanut sen Herralle Jeesukselle. Opettajatar pyhäkoulussa on minulle neuvonut, kuinka se tapahtuu."
Nyt syntyi hetken äänettömyys, ja Greeta otti tilaisuudesta vaarin, sanoakseen: