Rouva Creek noikkasi hymyillen.
"Siinä, lapseni, on hyvä alku. Kentiesi silloin, kun tätisi sinua ei enää tarvitse, sinulla on koko sievä summa."
Greetan kasvot saivat iloisen ilmeen.
"Ja miten te kiinnititte myssynne, sanokaa? Oliko teillä pitemmät hiukset kuin minulla?"
"Oli niinkin, taisipa minulla olla vahva, kaunis tukka siihen aikaan, ja minä palmikoitsin hiukseni kauniisti palmikkoihin, ja minulla oli sievä matala säpsä, eikä tuollainen papukaijan muotoinen myssy, joita tytöt tähän aikaan käyttävät."
"Puhukaa nyt vielä jotakin huoneista, jos olisitte niin hyvä."
Rouva Creek alkoi kertomuksensa, joita tyttö oli monta monituista kertaa jo ennen kuullut, mutta hän kuunteli suu auki ja silmät loistavina siksi, että muutamat ostajat tulivat puotiin heitä keskeyttämään. Oli lauantai ja työväki oli saanut palkkansa, ja nyt täytyi rouva Creekin jättää syrjään entiset muistonsa ja ottaa huomioonsa nykyhetken vaatimukset ja velvollisuudet. Kun Greeta oli vähän aikaa odottanut, poistui hän hitain askelin.
Eräs laiha tyttö tapasi hänet heti puodin ulkopuolella.
"Hoi Greeta! En ole tavannut sinua vuosikausiin!"
"Missä olet ollut?" kysyi Greeta.