"Olen ollut kenkätehtaassa, ja meidän Emmamme on mennyt orjuuteen."
"Onko hän? Mihinkä? Minä toivoisin saavani tehdä samoin!"
"Te olette yksinkertaisia molemmat. Minä menisin orjantyöhön! En, sitä en minä tekisi."
"Mihinkä Emma on mennyt?"
"Sianteurastajalle, ja hänen emäntänsä löi häntä kenkäharjalla viime lauvantaina. Minä toivoisin, että hän olisi minua lyönyt!"
"Kun minä menen palvelukseen", sanoi Greeta, pannen päänsä pystyyn, "niin menen oikealle herrasväelle, joka ei puotia pidä."
"Minä alkaisin Buckingham Palacestä", sanoi tehtaan tyttö musertavin katsein, "mutta kentiesi se ei sinulle olisi tarpeeksi hienoa!"
Greeta käänsi hänelle heti selkänsä. Hän meni pienen turvattinsa kanssa eräälle suurelle kadulle, jonka varrella oli puoteja pitkä rivi, ja tyttö näytti pojalle silloin tällöin joitakuita silmiinpistäviä esineitä, joita näkyi ikkunoissa, mutta enimmiten hän ääneti seurasi omaa ajatusjuoksuaan. Vihdoin hän seisahtui erään vaatekaupan eteen. Hän oli huviksensa usein kuvitellut tulleensa ulos, taskussa kukkaro täynnä rahoja, joilla hän ostaisi myötäjäisiä — ja nyt hän ei voinut olla tätä huvia taas toistamatta.
"Valikoitse nyt, Greeta. Tuolla on pumpulikankaita sekä punaisia että sinisiä, vaikka ei sinipunervia, sellaisia kuin rouva Creekillä oli. Mutta tuolla, tuolla nurkassa on kaunista raitaista, sinä tulisit oikein hienoksi siinä. Ja oi, niin kauniita myssyjä, oikein reikäompelulla koristettuja, ja ne maksavat vain 30 penniä!"
Hän vaikeni ja katseli halajavin silmin myssyjä.