"Jos minä vain saisin koettaa yhtä, saadakseni nähdä miltä se näyttää! Mutta miksikä en ostaisi sellaista? Noh, tule Artturi, minä ostan sen tuossa tuokiossa!"
Hän astui puotiin ikäänkuin joku herttuatar. Ja kaupanteko se vasta olikin Greetan mielestä oikein hauskaa. "Ne ovat ainoat tilaisuudet, jolloin ihmiset ovat kohteliaita", oli hänen tapana sanoa. "He eivät huuda eivätkä toru minua, ja tämä synnyttää minussa tunteen, että olen ikäänkuin heitä mahtavampi."
"Minä pyydän saada nähdä muutamia noista säpsistä", sanoi hän, istahtaen tiskin vieressä olevalle tuolille. "Minä tarkoitan noita myssyjä palvelijoita varten."
"Tässä", sanoi eräs nuori neiti kohteliaasti, "on yksi laji hyvin halpoja, jotka juuri olemme saaneet kauppaan."
"Toivottavasti ne kestävät pesua", sanoi Greeta nostaen yhtä sormenpäällään. "Kun lakaisee huoneita, tulee säpsä likaiseksi", lisäsi hän, ravistaen päätään asiantuntijan näköisenä.
"Kyllä, ne kestävät kyllä pesua, katsokaa, kun tämän ryppynauhan vetää suoraan, tulee se aivan sileäksi. Katsokaa, näin!"
Greeta katsoi sitä ja ponnisti voimiaan voidaksensa olla ihmettelyään osottamatta.
"Tämähän on ikäänkuin Jack laatikossa", ajatteli hän; mutta ääneensä hän sanoi:
"Minä otan yhden, koetteeksi, nähdäkseni mitä siitä pidän. Olen erittäin tarkka myssyjeni suhteen."
Puotineiti koetti salata hymyilyään, sillä välin kuin hän kääröä valmisti. Kun Greeta oli myssynsä maksanut, lähti hän pois ihan tyytyväisenä.