"En koskaan, koskaan ole nähnyt tuollaisia pieniä kultusia! Oi, Greeta, nyt olet tullut sellaiselle paikalle, että kyllä kannattaa vähän pelkoa kärsiä siitä hyvästä. Voi noita pieniä herttaisia elukoita! On ikäänkuin näkisi kauniin kuvakirjan, kun on niitten keskellä!"
Leivonen lensi hänen edestään ylös ilmoihin iloisesti liverrellen. Ei näyttänyt tulevan loppua uusista ilonaiheista tänä iltapäivänä. Hän viipyi pitkän ajan siellä aurinkoisella niityllä. Mutta seuraavalla kentällä oli taas uusia ilonaiheita, joiden nautintoa häiritsi ainoastaan pari etäisessä nurkassa laiduntavaa hevosta. Täällä kasvoi puron reunalla joukottain keltaesiköitä. Ilosta huudahtaen Greeta juoksi niitä poimimaan. Kun hän oli poiminut ensimmäisen kourallisen ja ihastellut niitten tuoksua, puristi ja suuteli hän niitä intoisesti.
"En ole koskaan nähnyt niitten kasvavan noin itsestään nurmikolla. Oi jospa nyt rouva Creek ja rouva Jones ja Artturi olisivat täällä! Tämäpä vasta on oikeata maalla oloa!"
Hän poimi suuren kukkavihon ja jatkoi sitten matkaansa. Albert Edvard ei pannut mitään arvoa keltaesikköihin; se nuuski pensastosta kaniineja, pitäen sitä huvinaan.
Greeta pysähtyi vielä vähän, ennenkuin hän tuli Mallowin kartanoon, erään pienen tupasen luo, joka sijaitsi kentän nurkassa. Juuri ohi mennessään hän kuuli jonkun huutavan. Uteliaisuudesta hän pisti päänsä ovesta sisään ja näki siellä vanhan miehen, joka koetti tehdä tulta takkaan.
"Tarvitsetteko apua?"
Ukko kääntyi Greetaa kohti ja katseli häntä.
"Billiä minä tarvitsen", sanoi hän ärtyisästi, "Billiä, joka kartanossa työtä tekee. Hän sanoi tulevansa kotiin keittämään perunoitani, ja nyt on kello jo yli neljä. En saanut niitä päivälliseksi ja nyt tahdon muutamia teeni kanssa, ja minä panin pannun tulelle, ja nyt perunat ovat palaneet. Voi kuitenkin! Minä olen vanha yksinäinen mies, joka ei kelpaa mihinkään!"
Greetan nopea silmä näki pannun kumossa takalla. Hän astui tupaan ja korjasi sen paikoilleen.
"Minä kuorin teille muutaman perunan ja keitän ne tuota hätää", sanoi hän ukkoa tyydyttäen. "Istukaa rauhassa vain, minä näen missä ne ovat, ne ovat tuolla kaapin päällä kopassa. Voi sentään, kuinka täällä on likaista! Kuka teidän huoneenne siivossa pitää?"