Kun Ellen tuli sisälle korjaamaan ruokaa aamiaispöydältä, sanoi hän tytölle:
"Onko pieni ystäväsi antanut tämän kirjeen sinulle, minulle annettavaksi?"
Ellen punastui ja vastasi vähän hermostuneesti:
"On, rouva, minä toivon, että suotte hänelle anteeksi, jos hän on kirjoittanut jotakin sopimatonta, sillä Greeta on toisenlainen kuin kaikki muut näillä seuduin. Hän, nähkääs, on Lontoosta."
"Minä näen sen", sanoi rouva Dale ystävällisesti. "Jos hän tulee tänne sinua tervehtimään, niin minä mielelläni vähän juttelisin hänen kanssaan."
"Jaha, kiitoksia, rouva."
Ellen vähän hämmentyneenä meni huoneesta, mutta palasi hetken perästä.
"Tahtoisitteko olla niin hyvä, rouva, ettette emännälleni puhuisi mitään siitä, että olen antanut teille Greetalta kirjeen. Hän saattaisi pitää sitä tunkeilemisena, ja minä sanoin Greetalle, että se sitä olikin."
Rouva Dale lupasi hymyillen, ettei hän mitään kertoisi. Kaksi päivää myöhemmin Greeta tuli häntä vastaan tiellä. Hänellä oli munakori käsivarrellaan.
Greeta tervehti leveästi hymyillen, ja rouva Dale pidätti hänet sanoen: