"Niinkö luulette, tohtori? Ehkä olette oikeassa; mutta se oli hirveä näkö. Oletteko nähnyt monta tainnoksissa olevaa naista, tohtori? Voivatko he nousta ylös seuraavana päivänä, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut?"
"Kyllä välistä."
"Mahtanee olla hirveän hauskaa osata tehdä ihmisiä terveeksi", jatkoi Greeta. "Te teette aivan samoin kuin Herran Jeesuksen oli tapana tehdä. Nyt hän on jättänyt ihmisten sairaat ruumiit teille, eikö niin, herra tohtori? Ja sillä välin hän hoitaa heidän sairaita sielujansa. Ja minä koetan myöskin auttaa. Ei tarvitse olla erittäin taitava mennäksensä noutamaan lääkäriä tahi sanomaan mistä se on löydettävä; mutta minä koetan sanoa heille, mihin heidän on meneminen saadaksensa parannusta kipeille sydämmillensä, ja sen semmoista, ja tohtori, eikö se ole hyvä, ettei Herra asu kokonaisen penikulman päässä meistä kuten te?"
Tohtori Nairns teki sen havainnon, että hänellä oli "omituinen pikku luonne" vieressään. Mutta Greetan yksinkertainen usko liikutti häntä, samoin kuin kaikkia muitakin, joiden kanssa tyttö joutui tekemisiin. Tohtori ei tiuskaissut hänelle, vaan antoi hänen rauhassa jutella, ja niin he vähitellen tulivat Sundaleen.
He tapasivat Helenan vielä tainnoksissa, mutta rouva Timsonin oli onnistunut saada hänet ruokasalin sohvalle, ja tohtorin avulla he nyt kantoivat hänet yläkertaan hänen omaan huoneeseensa ja omaan vuoteeseen.
"Aivotärähdys", sanoi tohtori, kun hän oli sairasta tutkinut. "Sinun täytyy sähköttää hänen sisarelleen ja pyytää häntä kotiin. Paras on myöskin hankkia tänne sairaanhoitajatar", sanoi hän Greetalle. Mutta tätä toista käskyä Greeta pani vastaan.
"Herra tohtori, minä olen paras sairaanhoitaja, ja jos Joyce neiti tulee kotiin, niin hoidamme hänet mainiosti. Minä olen hoitanut tätiä, joka oli raajarikko, aina siitä asti kuin olin pieni lapsi, ja minä tein kaikkea hänen puolestaan. Hän ei milloinkaan kyennyt kävelemään, ei milloinkaan, tohtori."
"No niin, hyvä on", sanoi tohtori. "Lähetä noutamaan hänen sisartaan, niin hän saa asiasta päättää."
Nyt sähkötettiin Joyce neidille, ja hän tuli kotiin jo samana iltana. Sitten seurasi muutamia levottomia päiviä ja öitä. Greeta näytti parhaimmat ominaisuutensa. Joyce kielsi häntä puhumasta sairashuoneessa, ja kun hänen pieni liikkuva kielensä oli vaiti, osottautui hän hiljaiseksi ja taitavaksi sairaanhoitajaksi. Helenan parantuminen kävi hitaasti. Kun hän sen verran voimistui, että saattoi olla ylhäällä vuoteestaan, määräsi lääkäri ilmanmuutosta. Sisarukset miettivät sinne ja tänne, miten heidän varansa menoihin nähden riittäisivät, ja lopulta he päättivät lähteä Bournemouthiin.
Kun päätös oli tehty, tahtoi Joyce keskustella Greetan kanssa.