(46.)
Paha on rakastamatta;
Paha myös rakasna olla;
Pahin kaikist' ompi saaha
Häjyt rukkaset tytöltä.
Sukuhun ei suostu Lempi.
Äly tallataan ja taito.
Hopioo nyt vaan haluuvat.
Periköönpä hukka hurjan,
Jok' esin rakastu tuohon.
Se jo vanhimmat vihoitti,
Veliet se vierastutti,
Teki tappelutki tuimat.
Ja me rakkahat nyt oomme
Paki turmion alaiset.
XXVIII.
VANHASTA UKOSTA.
(47.)
Iloisna äiä kaunis!
Ja poika tanssiessa.
Se ukko, kuin hän tanssii,
On vanha hiuksiltansa,
Mut mieleltäänpä nuori.
XXIX.
AFRODIITEN KUVA, PIIRRETTY DISKOS NIMISEHEN KIEKKAAN.
(49.)
Kuka tuon meren kuvaili?
Mikä taito taivahainen
Lato lainehenki vielä
Meren aukian selälle?
Kuka myös meren ylitte
Pani kaunihin Kytheeren,
— Oli järki sillä oiva —
Jumaloin emon ikuisen?
Sepä näytti tuon alasti;
Mitä silmillem' ei suonut,
Peto lainehilla peitti.
Yli aaltojen ajellen,
Jäkälänpä myös tavalla
Tyvenällä tuuvitellen
Vetosen se niinkuin laiva
Sysäjääpi vieriltänsä. —
Punaviin nisäin ylitte,
Korian alaite kaulan
Jakauupi aalto aina;
Ja Kytheere vein urassa
Vilajaapi kuin kupukka
Sinikukkien keralla. —
Ilopiossa heiskaroivat
Merihyljetten selässä
Himo, Lempi myös, hymyillen
Kokehille kuolevaisten. —
Kalojenki käyrä karja,
Värehillä kieriskellen,
Remuaa keralla Kyyprin;
Sepä uipi, suu hymyssä.