XXX.
RAKKAAT.
(53.)
Kupeissa poltinmerkki
Hevoilla ompi varma;
Ja miesi Partholainen
Jo arvataan lakista.
Myös rakkahatki kohta
Mä nähtyäin eroitan.
Niill' on syämmissänsä
Yks' poltinmerkki pieni.
XXXI.
VANHUUS.
(54.)
Hapeneet jo harmaantuuvat
Lumivalkonen on pääni.
Ilon aika armahainen
Ohi myös; hampaat hajoovat
Ja enään ei päivää monta
Ole riemullista mulla.
Usiasti tuota itken,
Manalaista muistellessa.
Kita Tuonen ompi julma;
Meno sinne kauhistaapi.
Yletäk ei saata sieltä,
Joka sinne joutu kerran.