(58.)
Miksi, varsa Thraakiasta,
Silmin karsahin katellen,
Vierot vimmapäin, ja luulet
Etten tietänek mitään?
Tiiä' se, koreesti sullen
Suitet suuhun solmiaisin;
Ohjatenpa myös osaisin
Kiistamäärät kiiättää.
Nyt sä liehut laitumilla
Kirmaellen kiirahasti.
Etpä vielä oo tavannut
Ratsumiestä oikiaa.
XXXIII.
(60.)
Jopa kuollo joutukoon!
Toisin ei tulle
Ero näistä mielaloista;
Ei ikinänsä.
XXXIV.
(67.)
Ei mullen rakas oo, joka kolpakon ääressä juuen
Riitoja virkkailee, itkuja tappelujen;
Mut joka Laulannon sekä Kyyprin lahjoja muistain,
Kertoilee ihanaa riemua rakkauen.