"Niin sa-|noopi | Lemmin-|käinen"
Ja vielä selvemmältä, jos sanojen sekä aksento että arvoki samalla sopivat yhteen, niinkuin näissä värsyissä:
"Ihte | vanha | Väinä-möinen
Otti | soiton | sormil-|lensa"
Sen tähen pitäisi myös Suomentajan mielestä sekä Runomme että muutki Laulumme, olkoot minkä luontoset tahansa, polvien pituuen ja lyhyyen mukaan aina rakennettaman, erinomattain siitä syystä, että sanat näin tavoin ovat laulannolle mukavammat, ja lauluki selvemmältä kuuluu, koska pitkihin ja lyhyihin soitto-äänihin (toner) sovitellaan pitkä- ja lyhyt-polvisia (lång- och kortstafviga) sanoja, niin että sekä mainittu lyhyien polvien venyttäminen että myös pitkien lyhentäminen elikkä muuten murtaminen vältetään.
Tätäpä kuitenkin ovat pian kaikki nykyset Suomalaisten Laulujen tekiät peräti laimin lyöneet, luullen Suomalaisen värsyn pitävän samati rakettaman, kuin Ruotin ja muissa Göthiläisissä kielissä (joista kuitenki Suomen kieli kokonaan erottaiksen) on tavallinen. Muuan Laulu, pantu menneenvuotisen Wiipurin Sanan Saattajan 10:nteen Numeroon, ja laulettava kuin: Skön som Cyperns Herrskarinna lienee sopiva näyttämään, ettei Suomalainen värsy saa Ruotin eikä Saksan kielen jälkeen rakettaa, vaan että se on sovitettava laulannon mukaan. Mainitun Laulun nuotti on mitaltansa seuraavainen:
v v | —´ v —´ v | —´ —_
v v | —´ v —´ v | —´
Jonka tähen myös se tähän mittaan sovitettu Suomalainen Laulu kuuluu laulettaissa näin:
Kúnní-|à òn | kasva-|vainen
Miéhuú-|dèstá | mènòs-|sà (!!) j.n.e.