Mutta Cathérine ei itsekään tiennyt kuinka täydellinen hänen kostonsa oli. Hän oli nähnyt saapuvan paikalle neiti Lecoeur'in. Mutta hän ei ollut nähnyt isääni, joka saapui heti perästä.
Hän tuli minun kanssani hakemaan kaariholvin alta apottia noutaakseen hänet Pieneen Bachukseen. Isäni piti paljon Cathérinestä. Mikään ei häntä suututtanut niin kuin jos hän näki tämän lähentelevien miesten seurassa. Hänellä ei ollut liioiteltuja käsityksiä apotin siveydestä. Mutta, kuten hän sanoi, tietää ja nähdä on kaksi eri asiaa. Cathérinen huudot olivat saapuneet sangen selvinä hänen korviinsa. Hän oli kiivas ja kykenemätön itseään hillitsemään. Pelkäsin suuresti, että hänen vihansa purkautuisi sivistymättömiin sanoihin ja vähemmän hienoon käytökseen. Näin hänen jo vetävän esiin rasvapannunsa, jota hän kantoi mekkonsa nauhoissa kunnia-aseenaan, sillä hän ei hävennyt suinkaan paistajan ammattia.
Pelkoni oli vain puoleksi perusteltu. Tilanne, missä Cathérine esiintyi hyveellisenä, oli pikemmin hämmästyttävä kuin epämiellyttävä hänelle ja tyytyväisyys voitti vihan hänen sielussaan.
Hän lähestyi kunnon mestariani sangen kohteliaana ja sanoi hänelle ivallisen juhlallisesti:
— Herra Coignard, kaikki papit, jotka etsivät ilotyttöjen seuraa, menettävät siinä hyveensä ja hyvän maineensa. Ja se on oikein silloinkin, kun ei mikään nautinto ole maksamassa heidän häpeänsä hintaa.
Cathérine jätti paikkansa erinomaisella loukatun kainouden ilmeellä ja kunnon mestarini vastasi isälleni lempeällä ja hymyilevällä kaunopuheisuudella:.
— Tämä viisaudenlauselma, mestari Léonard, on suurenmoinen. Sitä tulisi sovittaa kaikkiin ilman erotusta ja ripustaa se joka tilanteeseen kuin tuo nimilappunen "Kuusivaltaista", jonka ontuva veitsiseppä panee kaikkiin veitsiinsä. En tahdo tutkistella, miksi en ole yhtä paljon ansainnut sen kiinnittämistä. Eikö riitä, että tunnustan sen ansainneeni?
On sopimatonta puhua itsestään ja se loukkaisi liian paljon kainouttani, jos pakotettaisiin minut keskustelemaan siitä mikä on minulle erikoista. Tahdon mieluummin esittää teille, mestari Léonard, kunnioitettavan Robert d'Arbrissel'in esimerkin, joka käyden ilotyttöjen luona saavutti siitä suuria ansioita. Voisin myöskin kertoa pyhästä Abrahamista, Syyrian Anakoreetasta, joka ei pelännyt tunkeutua pahamaineiseen taloon.
— Kuka on tuo Pyhä Abraham? kysyi isäni, jonka kaikki ajatukset olivat järkähtyneet.
— Istahtakaamme teidän porttinne eteen, sanoi kunnon mestarini. Tuokaa ruukku viiniä ja minä olen kertova teille tarinan tästä suuresta pyhimyksestä sellaisena kuin itse Pyhä Efremus on sen meille opettanut.