Isäni viittasi, että hän tahtoi kuulla sitä. Me istuimme kaikki katoksen alle ja kunnon mestarini loihe lausumaan seuraavasti:
— Pyhä Abraham oli vanha ja eli yksin erämaassa vähäisessä majassaan, kun hänen veljensä kuoli jättäen jälkeensä kovin kauniin tyttären nimeltä Maria. Vakuutettuna siitä, että hänen itsensä viettämä elämä olisi mitä sopivinta hänen veljentyttärelleen, Abraham rakennutti tälle kopin lähelle omaansa, josta opetti häntä pienen seinään tekemänsä ikkunan kautta.
Hän piti huolta siitä, että tyttö paastosi, valvoi ja lauloi psalmeja. Mutta eräs munkki, joka oli väärä munkki, kuten luullaan, oli lähestynyt Mariaa pyhän miehen Abrahamin mietiskellessä raamattua ja johdattanut syntiin tuon nuoren tytön, joka silloin sanoi itselleen:
"On parempi, koska nyt olen kuollut Jumalalle, että menen maahan, missä kukaan ei tunne minua."
Hän jätti koppinsa ja meni läheiseen kaupunkiin, jonka nimi oli Edessa ja jossa oli ihania puutarhoja ynnä raikkaita lähteitä. Se on vieläkin Syyrian kaikkein suloisin kaupunki.
Sillä aikaa tuo pyhä mies Abraham istui yhä vaipuneena syviin mietiskelyihin. Hänen veljentyttärensä oli lähtenyt jo monta päivää sitten, kun hän vasta aukaisi pienen ikkunansa ja kysyi:
"Maria, miksi et laula enää psalmeja, joita osasit niin hyvin?"
Kun hän ei saanut mitään vastausta, hän arvasi totuuden ja huudahti:
"Julma susi on ryöstänyt karitsani!"
Hänen murheensa ei jättänyt häntä kahteen vuoteen. Niiden kuluttua hän kuuli, että hänen veljentyttärensä vietti huonoa elämää. Toimien järkevästi hau pyysi erästä ystäväänsä lähtemään kaupunkiin ja ottamaan tarkan selon siitä kuinka asian laita on.