Ystävä toi tiedon, että Maria vietti todellakin huonoa elämää. Tämän kuultuaan pyhä mies pyysi ystäväänsä hankkimaan hänelle ylhäisen herran puvun ja hevosen. Pantuaan päähänsä, ettei häntä tunnettaisi, suuren hatun, joka peitti hänen kasvonsa, hän lähti majapaikkaan, missä oli sanottu hänen veljentyttärensä asuvan. Hän katseli joka taholle nähdäkseen, eikö hän löytäisi tätä. Mutta kun tyttöä ei näkynyt, hän sanoi majapaikan isännälle teeskentelevästi hymyillen:
"Kunnon mies, sanotaan, että teillä on täällä kaunis tyttö, enkö voisi nähdä häntä?"
Isäntä, joka oli kohtelias mies, kutsutti tämän esiin ja Maria esittäytyi puvussa, joka Pyhän Efremuksen oman sanatavan mukaan riitti ilmaisemaan hänen käytöksensä. Pyhä mies tuli tuosta hyvin surulliseksi. Hän teeskenteli kuitenkin iloisuutta ja tilasi hyvän aterian, Maria oli sinä päivänä synkällä tuulella. Antaessaan nautintoa, ei aina itse nauti siitä, ja tuon vanhuksen näky, jota hän ei tuntenut, sillä tämä ei ollut riisunut hattuaan, ei ollut omiaan häntä yksinomaan ilahuttamaan. Isäntä nuhteli häntä noin huonosta käyttäytymisestä, joka sitäpaitsi oli aivan vastakkainen hänen ammattinsa velvollisuuksille. Mutta Maria sanoi huoaten:
"Jospa Jumala olisi sallinut minun kuolla kolme vuotta sitten!"
Pyhä mies Abraham puhui taitavasti ylhäisen ja kevytmielisen herran tapaan, niinkuin hän oli pukeutunutkin, ja sanoi:
"Tyttäreni, en tule tänne itkemään sinun syntejäsi, vaan jakamaan sinun rakkauttasi."
Mutta kun isäntä oli jättänyt hänet yksin Marian kanssa, hän lakkasi teeskentelemästä, heitti pois hatun ja sanoi itkien:
"Tyttäreni Maria, etkö tunne minua? Olenhan Abraham, joka on ollut sinulle isän sijaisena."
Hän otti tyttöä kädestä ja koetti taivuttaa häntä koko yön katumukseen ja parannukseen. Varsinkin hän piti huolta siitä, että tyttö ei joutuisi epätoivoon. Hän toisti tälle alituisesti: — "Tyttäreni, ainoastaan Jumala on synnitön!"
Marian sielu oli luonnostaan lempeä. Hän suostui palajamaan erakon luoksi. He lähtivät matkaan päivän koittaessa. Maria tahtoi ottaa mukaan pukunsa ja jalokivensä. Mutta pyhä mies teki hänelle ymmärrettäväksi, että oli sopivampaa luopua niistä. Hän nostatti hänet hevosensa selkään, johdatti hänet majoihin, missä he alkoivat uudestaan entisen elämänsä. Pyhä mies piti ainoastaan huolta siitä tällä kertaa, että Marian kammio ei ollut missään yhteydessä ulkomaailman kanssa ja että siitä ei voinut mennä ulos, kulkematta huoneen kautta, missä hän itse asui. Näillä keinoin hän Jumalan armosta säilytti karitsansa.